Pukeutuminen
Yleisiä tyylipiirteitä 1800-luvun alussa ja puolivälissä
Empiretyyli (1790-luvulta 1820-luvulle) jäljitteli antiikin kauneusihanteita. Vyötärölinja nousi rinnan alle ja hameet olivat kapeahkoja ja suoria. Vyötärösaumassa keskellä takana oli usein pieni makkaramainen jouhityyny kohottamassa hameen laskostusta. Kaula-aukot olivat anteliaan avoimia, myös arkipuvuissa. Muotia olivat vaaleat, jopa läpikuultavan ohuet kankaat, erityisesti valkoiset musliinit. Nuoret ja solakat saattoivat hylätä korsetin käytön. Lordi Spencerin mukaan nimetyt spencer-jakut ylsivät rinnan alle, ja niiden rintamuksessa saattoi olla taidokkaita militaristishenkisiä nyörikoristeita.
Ridikyylit eli mitä mielikuvituksellisimman muotoiset pussukat tulivat muotiin, koska taskut olisivat rikkoneet hameiden siron linjan. Kashmirhuivit ja saalit tarjosivat tarpeellista lämmikettä. Kengät olivat matalapohjaiset kengät ja vielä tuossa vaiheessa samaa paria. Kenkä muotoutui jalkaan käytössä. Hatut olivat hyvin monimuotoisia ja koristeellisia boneteista baskereihin. Fichu oli läpikuultava kolmionmuotoinen liina, joka peitti arkena pukujen laajaa kaula-aukkoa. Kampauksissa suosittiin ohimokiharoita, radikaaleimmat naiset saattoivat jopa leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi. Parasolli eli auringonvarjo ehkäisi rahvaanomaista rusketusta.
Myös miesten puvuissa vallitsi hoikka linja. Sekä arki- että juhlatakit muistuttivat paljolti nykyisiä frakkeja: takki ylsi edessä vyötärölle ja piteni takana hännyksiksi. Kääntökaulus kohosi takana korkealle niskaan, mikä antoi hartiolle laskevan linjan. Takit valmistettiin villakankaasta, joka oli niin tiivistä, että reunoja ei tarvinnut lainkaan huolitella. Liivi ulottui ylälantiolle ja oli tavallisesti alareunastaan suora. Liivi napittui kaulaan asti, mutta ylimpiä nappeja pidettiin usein auki, jotta taidokas solmuke pääsisi esille. Liivissä saattoi olla myös korkeahko pystykaulus. Pitkät, kapeat housut yleistyivät, mutta juhlissa käytettiin yhä vaaleita polvihousuja ja silkkisukkia. Takki oli usein väriltään housuja tummempi ja liivi oli värikäs tai kirjailtu. Kengissä ei ollut korkoa. Ulos mennessään herrasmies pisti päähänsä silinterin. Pulisongit olivat muodissa, mutta leuka ja ylähuuli ajeltiin sileiksi. Muodikkaimmat kampasivat hiuksensa eteenpäin.
Uusrokokoo (1850-1860-luku) toisinsi nimensä mukaisesti 100 vuotta vanhoja muoti-ihanteita. Vyötärölinja laskeutui normaalille korkeudelle, mikä teki korseteista jälleen välttämättömiä. Edestä napitettavat jakut yleistyivät. 1850-luvulla erityisen suosittuja olivat hameet, joissa oli kerroksittain 2-5 poimutettua röyhelöä. Arkipuvuissa oli siveän pieni kaula-aukko, juhlissa paljastettiin olkapäätkin. Hihat olivat 1850-luvulla hyvinkin leveitä ja kapenivat 1860-luvun loppupuolella. Yläosan leikkaussaumat tuettiin usein valaanluilla. Erityisesti hiha-aukoissa, kaula-aukoissa ja vyötäröllä suosittiin terekoristelua. Leveää hametta kohottivat useat tärkätyt alushameet, kunnes krinoliini eli vannehame patentoitiin 1856. Se mahdollisti helmojen levenemisen entisestään: helmat olivat leveimmillään 1860-luvun alussa, jopa viisi metrisiä. Alkuun krinoliinit olivat ympäripyöreitä, 1860-loppupuolella hameen painopiste siirtyi taakse ja arkipuvutkin olivat laahustavan pitkiä.
Alushousujen (mamelukkien) käyttö levisi ja yleistyi, sillä vannehame saattoi heilahtaessaan paljastaa enemmän kuin oli sopivaa. Housut olivat haaroista auki. Kengät olivat kauden alkupuolella matalapohjaiset, mutta kasvoivat myöhemmin korkoa. Alkuun käytettiin siveitä bonetteja, myöhemmin siirryttiin koristeellisiin pikku hattuihin, jotka kekottivat päälaella nutturakampauksen päällä. Parasolli eli auringonvarjo ehkäisi rahvaanomaista rusketusta. Kampaukset olivat litteitä päälaelta, hiukset koottiin arkena niskaan nutturaverkkoon. Juhlakampauksissa suosittiin korkkiruuvikiharoita.
Miehet käyttivät arkisin tyypillisesti hännystakkia, jossa oli leveähkö helma tai shaketin edeltäjää, joka oli linjaltaan kapeampi. Takkien helma ulottui hieman polvien yläpuolelle. Värit tavallisesti tummia, ruutukuositkin tulivat kyseeseen. Niin takit kuin liivitkin saattoivat olla joko yksi- tai kaksirivisiä. Suorissa housuissa oli kapeahkot lahkeet. Raidalliset ja ruudulliset kuosit olivat suosiossa. Housujen sivusaumaa somisti usein koristeraita. Liivi oli suorahelmainen, leveät kauluskäänteet, erilaisia värejä ja kuoseja. Liivin kaula-aukko jätti paidan etumuksen näkyviin. Korkeahko pystykaulus, jonka ympärille solmittiin rusetti. Silinteri oli yhä herrasmiehen hattu. Pulisongit tuuheutuivat entisestään, myös pienet viikset ja leukaparta tulivat muotiin.
